Loki Vergir

———————————–

Nimi| Loki Vergir
Sukupuoli| M
Ikä| 18
Kotikaupunki| Zaumla

———————————–

|Ulkonäkö|

• Silmät – hopeanharmaat, mutta niissä on jäänne vaaleansinisestä.
• Hiukset – epätasaisesti leikatut, mutta yltävät niskan tienoille ja roikkuvat osittain silmilllä. Väriltään ne ovat valkoiset ja melko sileät, kun ottaa huomioon kuinka paljon Loki viettää aikaa ulkosalla.
• Iho – kalpeanpuoleinen, sillä Loki ei viihdy auringonpaisteessa, eikä muutenkaan rusketu pohjoismaisen perimänsä takia. Hänellä on kasvoissaan yksi pitkä arpi, niskassa toinen.
• Ruumiinrakenne – 175 cm pitkältä ja alta 60 kiloiselta mieheltä ei sovi odottaa kovin bodattua kroppaa, vaikka muutama lihas sieltä täältä pinnisteleekin esiin. Kehon rakenne on silti enemmänkin jäntevä kuin lihaksikas. Puberteetti on kuitenkin yrittänyt parhaansa, ja Lokilla on sentään leveähkö rintakehä ja hartiat.
• Kasvonpiirteet – luusto on hyvin muodostunut ja teräväpiirteinen, mutta androgyynisen viehättävät kasvot pilaa niiden kylmyys ja ilmeettömyys.
• Pukeutuminen – yllä on, toki ilmastosta riippuen, musta turkiksilla vuorattu puolipitkä nahkatakki, jonka alla on edestä avattava harmaa sweaterpaita. Näiden alla on lisäksi musta hihaton. Jalassaan Lokilla on useimmiten säänpieksemät, remmeillä lantiolle vyötetyt nahkahousut ja järeät alipolven solkisaappaat.
• Korut – oikeassa korvannipukassa kolme rengasta, vasemman rustossa kaksi
• Muuta – suurehko rinkka, jossa kantaa kaikkea, mitä erämaassa selviytymiseen tarvitsee. Kaiken arvokkaan, kuten rahaa ja Pokepallot, hän säilyttää vyölaukussa.

———————————–

|Luonne|

Lokilla on ilmiömäinen taito olla erinomaisen rasittavaa seuraa. Tähän vaikuttaa hänen suhtautumisensa muihin, joka on yleisesti ottaen ylimielistä ja epäluuloista. Nuorukaista ei voisi vähempää kiinnostaa small-talk, saatika sitten syvällisemmät rupattelutuokiot tuntemattomien kanssa. Kyse ei kuitenkaan ole ujoudesta tai sosiaalisten tilanteiden pelosta. Lokilta vain puuttuu taito ilmaista itseään muutoin kuin ivallisilla letkautuksilla, jotka esitetään joko sarkasmiin kätkettynä tai avoimen töykeästi. Tosin saadessaan samalla mitalla takaisin hän suorastaan hämmentyy ja ymmärtää sittemmin hillitä terävän kielensä, tyytyen vain tuhahtelemaan ja näyttämään hapanta naamaa. Taisteluista perääntyminen on kova paikka Lokin ylpeydelle, oli kyseessä sitten verbaalinen tai fyysinen kamppailu. Parempansa kohdattuaan nuorukainen kuitenkin hiippailee vähin äänin toisaalle nuolemaan haavojaan.

Kroonistuneesta kusipäisyydestään huolimatta Loki ei silti ole typerys tai täysin tunnevammainen. Vaikka hänestä ei saa nöyrää ovimattoa edes henkihieveriin pieksemällä, Loki saattaa toisinaan osoittaa myötämielisyyttä tai jopa kunnioitusta muita kohtaan. Loki ilmaisee näitä tunteita varsin omaperäisellä tavalla ja mahdollisimman epäsuorasti, joten hellyydenosoituksia tai lempeitä sanoja häneltä on turha odottaa, mutta hänen seuransa on kuitenkin siedettävää. Vaikka Lokiin tutustuminen on samalla tapaa mieltä ylentävää puuhaa kuin nurkkaan ahdistetun suden kanssa seurustelu, hänen kanssaan ystävystyminen on (teoriassa) mahdollista.

Itse asiassa Loki ei kohtele muita häijysti silkkaa ilkeyttään, hän ei vain osaa käsitellä sellaisia asioita kuten kiintymys, edes sen lievimmissä muodoissa. Kenties menneisyys kirvelee yhä ja hylätyksi tulemisen pelko on yksinäisyyden tunnetta voimakkaampi, eikä nuori mies siksi suostu tulemaan ns. riippuvaiseksi muista. Itsenäisyyttä ja yksityisyyttä onkin helppo vaalia kohtelemalla muita kuin halpaa makkaraa. Ja mitä Lokin seksuaalisuuteen tulee, se on heti herättyään kolkattu, sullottu ilmatiiviiseen säkkiin ja viskattu kellarin pimeimpään nurkkaan. Ei siis liene yllättävää, että sukupuolisuutta ja läheisyyttä koskeviin asioihin Loki suhtautuu kuin johonkin vaaralliseen ja käsittämättömään. Ja mikäli joku tunkeutuu hänen fyysiselle yksityisalueellensa (n. 1,5 m joka suuntaan) hän ottaa välittömästi hajurakoa. Jopa vihjailevat sanat laukaisevat Lokissa säikähtäneen agressiivisen reaktion, ihmisellä kun on tapana pelätä tuntematonta.

Vaikka Lokin sosiaalisessa elämässä ei ole hurraamista, hän on äärimmäisen kunnianhimoinen Pokemonien kouluttamisen suhteen. Lokin mielen perukoilla pörrääkin vaiettu unelma salipäälikön tittelistä, tosin hän mielummin keittäisi oikean kätensä kuin myöntäisi tämän ääneen. Mutta kukapa ei haluaisi olla kunnioitettu, ikään kuin muiden yläpuolella? Vaikka Loki ottaakin elämäntyönsä vakavasti ja raataa niska limassa kehittyäkseen, hän kohtelee Pokemoneja älyllisinä ja tuntevina olentoina, melkein vertaisinaan. Paremmin kuin useimpia ihmisiä siis. Sokerihuurulle ei kuitenkaan löydy sijaa Lokin maailmassa, sillä tundra opettaa – ja se on säälimätön. Sairaita tai selvästi heikompia Pokemoneja vastaan hän ei mielellään taistele, ellei sitten puolustautuakseen.

———————————–

|Menneisyys|

Syntyipä kerran Zaumlaan poika, joka sai nimekseen Loki. Vauva oli terve ja vieläpä kaunis kuin mikä, lumenvalkeat hiukset ja suuret hopeiset silmät! Vanhemmat olivat onnensa kukkuloilla ja Loki sai nauttia normaalia lapsuutta aina 4-vuotiaaksi asti, jolloin hänen vanhempansa katosivat hämärissä olosuhteissa tundralla. Orpo tyrkättiin lähimmälle elävälle sukulaiselle, sedälle, jonka intohimo oli paremminkin metsästys kuin lastenhoito. Loki saikin melkoisen vapaan kasvatuksen ja tästä johtuen itsenäistyi varhain joutuessaan pärjäämään päiväkausia yksin mökissä. Pian hän menetti luottamuksensa aikuisiin (kukaan ei koskaan vaivautunut selittämään hänelle, etteivät hänen vanhempansa välttämättä hylänneet häntä vapaasta tahdostaan) ja lopulta muihinkin ikäryhmiin, sillä hän oli hiljainen ja vakava lapsi, jota muut suorastaan pelkäsivät. Loki oli tuskin murrosikäinen päättäessään, ettei tarvinnut ketään muuta pärjätäkseen.

Eräänä aamuna Loki löysi mökin pihalta Glaceonin, joka oli ilmeisesti raahautunut kylään viimeisillä voimillaan. Hän huomasi, että sen takaraaja oli poikki ja kaiketi siksi se oli erotettu laumastaan ja jätetty nälkiintymään. Loki samaistui otukseen ja sääli sitä, joten hän piilotti sen ulkovajaan ja ruokki ja kuntoutti sen. Glaceonista tuli Lokin ensimmäinen Pokemon. Kun Loki oli 14-vuotias, hän karkasi setänsä luota Glaceonin kanssa ja tienasi elantonsa satunnaisilla hanttihommilla ja ottelemalla, kun Glaceon oli vahvistunut.

Neljän vuoden ajan Loki eli unelmaansa, vapaana muista ja mielensä mukaan matkustellen. Parivaljakon matka päättyi kuitenkin sinne missä se oli alkanutkin, sillä palatessaan Zaumlaan he osuivat vuorilla loukkaantuneen ja kivusta mielipuolisen Salamencen reitille. Glaceon suojeli omistajaansa ja sen ansiosta Loki pääsi pakenemaan, mutta lumisten vuorten Pokemonista ei ollut mitään vastusta täysin kehittyneelle lohikäärmeelle. Kun Loki myöhemmin tuli tajuihinsa, hän totesi makaavansa yhä vuoritien rinteessä (yllättävän elossa, vaikkakin ruhjottuna; arvet ovat vieläkin näkyvillä) ja katselevansa silmästä silmään Aerodactyliä. Sen sijaan, että lentolisko olisi repinyt hänen vatsansa auki neulamaisilla hampaillaan, se nuuhki häntä lempeän uteliaasti ja tarjosi sitten veristä ateriaa, joka oli joskus kai ollut osa toista Pokemonia.

Näin Loki tapasi Tiamatin, josta tuli myöhemmin hänen toinen Pokemoninsa. Lisko oli jostain syystä kovasti kiintynyt nuorukaiseen ja lähti seuraamaan häntä, joten lopulta Loki pyydysti sen kyllästyttyään sen touhuihin. Jonkin aikaa Loki vain vaelsi vuorella, etsien Glaceonia, löytämättä siitä jälkeäkään (eikä onneksi Salamencestäkään). Loki joutui luovuttamaan etsinnöissään, mutta vannoi, ettei antaisi yhdenkään Pokemoninsa enää kuolla takiaan.

———————————–

|Muuta|

Tuntee melko hyvin eri pokemonlajit ja tyyppien heikkoudet/vahvuudet
Ei omista Pokedexiä, mutta pitää kirjaa näkemistään Pokemoneista ja niiden ominaisuuksista